J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden (1840-1860) ja Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan (1954) kielessä on melko paljon eroja. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan Vänrikki Stoolin Tarinat kirjoitettukin noin sata vuotta aikaisemmin, joten lukiessani teoksia huomasin eroja etsimättäkin. Lisäksi Tuntematon Sotilas on romaani ja Vänrikki Stoolin tarinat on runoteos.
Vänrikki Stoolin tarinoissa kieli on runomuotoista ja monessa kohtaa loppusoinillista ja koko kirja eteneekin runomuotoisesti eli säkein ja säkeistöin ja aina edelleen uusilla runoilla. Esimerkiksi säkeistöstä "Ken vain on oiva sotilas, / hänelle hurraa riemukas, / kuink' ikään vie hänt' elon tie, / lie vieras, veikko lie!" saa jo hyvän kuvan siitä millainen kirjan kerronta ja kieli kokonaisuudessaan on. Toisin kuin Vänrikki Stoolin Tarinoissa, Tuntemattomassa Sotilassa kieli ei ole runollista, vaan kirjakielistä kerrontaa ja repliikeissä puhekielisiä ilmauksia.
Teosten välisessä kielessä ei ole eroja pelkästään kerrontatavassa, vaan myös sanojen kohdalla. Vänrikki Stoolin tarinoissa useat sanat, jotka nykyään loppuvat vokaaliin, loppuvat heittomerkkiin: mutt', kuink' tai kaikk' ja niin edelleen. Tuntemattomassa sotilaassa tällaista kirjoitustapaa ei esiinny. Tuntemattoman sotilaan henkilöiden repliikeissä on kuitenkin puhekielisyyttä ja niissä esiintyy erilaisia murteita, joita vastaavasti ei ole Vänrikki Stoolin Tarinoissa. Vänrikki Stoolin Tarinoissa käytetään myös nykyään vanhahtavan kuuloisia sanoja, joita ei ole Tuntemattomassa Sotilaassakaan. Esimerkiksi "jäätyynnä", "koppoi" tai sanan "sanoa" tilalla oleva sana "virkkoa".
maanantai 17. syyskuuta 2012
Upseerit Koskela ja Lammio
Vilho Koskela ja Lammio ovat Väinö Linnan Tuntemattomassa Sotilaassa (1954) konekiväärikomppanian joukkueenjohtajia. Koskela on miestensä ihannoima ja arvostama upseeri ja häntä totellaan lähes poikkeuksetta mukisematta, mutta Lammiota kohtaan ei arvostusta liikene ja häntä kohtaan niskuroidaan usein. Mistä johtuu, että Koskelaa arvostetaan ja totellaan, kun Lammiota vastaan niskuroidaan?
Lammio on usein ylimielinen ja vaatii ehdotonta kuria ja uhkaakin usein alaisiaan sotaoikeudella, jos nämä eivät tottele. Hän ei kovin usein työskentele alaistensa parissa, vaan tulee usein vain jakamaan käskyt hänelle tyypillisellä erittäin huolitellulla ja täsmällisellä kielellä. Koskela on luonteeltaan melko päinvastainen näihin Lammion ominaisuuksiin nähden. Hän on sinut kaikkien alaistensa kanssa ja viettääkin enemmän aikaa näiden kuin upseerien parissa. Koskela tuntee kuuluvansa enemmän alaistensa kuin upseerien joukkoon eikä myöskään ole järin tiukka kurin suhteen. Koskela on myös vaatimaton ja erittäin vähäpuheinen, mistä hänen liikanimensä "Ville Vaitelias" juontuu.
Lammio ei juurikaan saa arvostusta tai saa minkäänlaista kunnollista kontaktia alaisiinsa, mutta Koskelan tilanne on täysin vastakkainen: Koskelaa pidetään pikemminkin miehistön jäsenenä kuin upseerina hänen alaistensa keskuudessa. Koskelan ominaisuudet ovat ansainneet hänelle suuren arvostuksen alaistensa joukossa, mikä näkyy tottelevaisuutena. Lammion ja Koskelan arvostuksen ero miehistön keskuudessa on erittäin selkeä: kun kokekiväärikomppanian oli määrä lähteä Petroskoista, miehet niskuroivat Lammiota vastaan eivätkä halunneet lähteä edes sotaoikeudessa mahdollisesti langetettavan kuolemantuomion uhalla. Lammion jälkeen kuitenkin Koskelakin kehotti miehiä valmistautumaan lähtöön ja he tottelivat niskuroimatta.
Lammio on usein ylimielinen ja vaatii ehdotonta kuria ja uhkaakin usein alaisiaan sotaoikeudella, jos nämä eivät tottele. Hän ei kovin usein työskentele alaistensa parissa, vaan tulee usein vain jakamaan käskyt hänelle tyypillisellä erittäin huolitellulla ja täsmällisellä kielellä. Koskela on luonteeltaan melko päinvastainen näihin Lammion ominaisuuksiin nähden. Hän on sinut kaikkien alaistensa kanssa ja viettääkin enemmän aikaa näiden kuin upseerien parissa. Koskela tuntee kuuluvansa enemmän alaistensa kuin upseerien joukkoon eikä myöskään ole järin tiukka kurin suhteen. Koskela on myös vaatimaton ja erittäin vähäpuheinen, mistä hänen liikanimensä "Ville Vaitelias" juontuu.
Lammio ei juurikaan saa arvostusta tai saa minkäänlaista kunnollista kontaktia alaisiinsa, mutta Koskelan tilanne on täysin vastakkainen: Koskelaa pidetään pikemminkin miehistön jäsenenä kuin upseerina hänen alaistensa keskuudessa. Koskelan ominaisuudet ovat ansainneet hänelle suuren arvostuksen alaistensa joukossa, mikä näkyy tottelevaisuutena. Lammion ja Koskelan arvostuksen ero miehistön keskuudessa on erittäin selkeä: kun kokekiväärikomppanian oli määrä lähteä Petroskoista, miehet niskuroivat Lammiota vastaan eivätkä halunneet lähteä edes sotaoikeudessa mahdollisesti langetettavan kuolemantuomion uhalla. Lammion jälkeen kuitenkin Koskelakin kehotti miehiä valmistautumaan lähtöön ja he tottelivat niskuroimatta.
Tuntematos Sotilas, positiivinen lukukokemus
WSOY:n kustantama Väinö Linnan Tuntematon Sotilas (1954) on sotaromaani, joka kertoo jatkosodasta. Linna oli itsekin ollut jatkosodassa ja kirjan tapahtumat perustuvat osittain hänen omiin kokemuksiinsa. Tiivistettynä kirja etenee niin, että Suomen armeija lähtee etenemään kohti Venäjää valloittaen takaisin vanhat rajansa ja hieman enemmänkin. Kuitenkin Suomi joutuu lopulta perääntymään ja luovuttamaan alueitansa takaisin Venäjälle yksi kerrallaan kunnes lopulta radiosta kuuluu ilmoitus rauhan sopimisisesta. Kirjan tapahtumat kerrotaan konekiväärikomppanian ja tämän miehistön näkökulmasta.
Kirjan teemaksi nousee melko selkeästi sota, sillä koko kirja on kirjoitettu konekiväärikomppanian kokemuksista ja näille sattuneista tapahtumista jatkosodassa. Kirja käsittelee sotaa sellaisena kuin se on ja käsittelee sitä myös hieman kritisoivastakin näkökulmasta. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan kuinka eräs Suomalaissotilas ampuu itsensä, koska ei halua vihollisen tapettavaksi ja kuinka monet Venäläissotilaat ampuvat itsensä samasta syystä, tai sen takia, että eivät halua vangeiksi. Kirjan takakannessakin on teksti "Sodan kritiikki ja suomalaisen sotilaan muistomerkki".
En osaa sanoa kuinka tyypillinen tai epätyypillinen teos on sotaromaanina, sillä en ole lukenut sotaromaneeja juuri lainkaan. Lukukomemuksena kirja kuitenkin oli erittäin positiivinen. Mielestäni kirjan suurin ansio on sen erittäin monipuoliset henkilöt. Henkilöitä on niin sanotusti joka junaan. Kärsivällisiä ja kärsimättömiä, hiljaisia sekä äänekkäitä. Henkilöt myös käyttävät monia eri murteita, sillä ovathan he eri puolilta maata. Monipuoliset henkilöt tarjoavat lukijallekin monta vaihtoehtoa, joiden näkökulmasta vaikkapa tarkastella tapahtumia tai kehen samaistua.
Kirjan teemaksi nousee melko selkeästi sota, sillä koko kirja on kirjoitettu konekiväärikomppanian kokemuksista ja näille sattuneista tapahtumista jatkosodassa. Kirja käsittelee sotaa sellaisena kuin se on ja käsittelee sitä myös hieman kritisoivastakin näkökulmasta. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan kuinka eräs Suomalaissotilas ampuu itsensä, koska ei halua vihollisen tapettavaksi ja kuinka monet Venäläissotilaat ampuvat itsensä samasta syystä, tai sen takia, että eivät halua vangeiksi. Kirjan takakannessakin on teksti "Sodan kritiikki ja suomalaisen sotilaan muistomerkki".
En osaa sanoa kuinka tyypillinen tai epätyypillinen teos on sotaromaanina, sillä en ole lukenut sotaromaneeja juuri lainkaan. Lukukomemuksena kirja kuitenkin oli erittäin positiivinen. Mielestäni kirjan suurin ansio on sen erittäin monipuoliset henkilöt. Henkilöitä on niin sanotusti joka junaan. Kärsivällisiä ja kärsimättömiä, hiljaisia sekä äänekkäitä. Henkilöt myös käyttävät monia eri murteita, sillä ovathan he eri puolilta maata. Monipuoliset henkilöt tarjoavat lukijallekin monta vaihtoehtoa, joiden näkökulmasta vaikkapa tarkastella tapahtumia tai kehen samaistua.
Sota kahdessa eri kirjassa
Sotaa kuvataan Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954) ja J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa (1848-1860) hyvinkin erilaisella tavalla. Runebergin teoksessa kuvaillaan melko ihannoivasti sotasankareita, jotka puolustavat maataan. Linnan teoksessa taas sotaa kuvataan realistisesti sellaisena kuin se on ja teosta on pidetty myös sodanvastaisena.
Tuntemattomassa sotilaassa sotaa kuvataan realistisesti: ihmisiä kuolee ja sotilaat joutuvat fyysisesti ja henkisesti koetukselle, eivätkä kaikki haluaisi sotia, mutta joutuvat sotaoikeuden pelossa näin tekemään. Vänrikki Stoolin tarinoissa henkilöt syöksyvät sotimaan isänmaallisella mielialalla vaarasta välittämättä. Tilanne on kirjoissa siis päinvastainen. Vänrikki Stoolin tarinoissa sota on kuin juhlallinen tapahtuma, jossa päästään tekemään isänmaalle kunniaa. Linnan romaanissa sota on taas selkeästi tilanne, jossa kukaan ei haluaisi olla, mutta mihin on kuitenkin jouduttu. Stoolin teoksessa miehet suorastaan haluavat sotatantereelle puolustamaan isänmaataan, mutta Linnan teoksessa jotkin sotilaat ovat huojentuneita päästessään esimerkiksi haavoituttuaan edes hetkeksi pois sotatantereelta. Miesten asenteet heijastavat sitä millaisena romaanit sotaa kuvaavat.
Tuntemattomassa sotilaassa sotaa kuvataan realistisesti: ihmisiä kuolee ja sotilaat joutuvat fyysisesti ja henkisesti koetukselle, eivätkä kaikki haluaisi sotia, mutta joutuvat sotaoikeuden pelossa näin tekemään. Vänrikki Stoolin tarinoissa henkilöt syöksyvät sotimaan isänmaallisella mielialalla vaarasta välittämättä. Tilanne on kirjoissa siis päinvastainen. Vänrikki Stoolin tarinoissa sota on kuin juhlallinen tapahtuma, jossa päästään tekemään isänmaalle kunniaa. Linnan romaanissa sota on taas selkeästi tilanne, jossa kukaan ei haluaisi olla, mutta mihin on kuitenkin jouduttu. Stoolin teoksessa miehet suorastaan haluavat sotatantereelle puolustamaan isänmaataan, mutta Linnan teoksessa jotkin sotilaat ovat huojentuneita päästessään esimerkiksi haavoituttuaan edes hetkeksi pois sotatantereelta. Miesten asenteet heijastavat sitä millaisena romaanit sotaa kuvaavat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)