Sotaa kuvataan Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954) ja J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa (1848-1860) hyvinkin erilaisella tavalla. Runebergin teoksessa kuvaillaan melko ihannoivasti sotasankareita, jotka puolustavat maataan. Linnan teoksessa taas sotaa kuvataan realistisesti sellaisena kuin se on ja teosta on pidetty myös sodanvastaisena.
Tuntemattomassa sotilaassa sotaa kuvataan realistisesti: ihmisiä kuolee ja sotilaat joutuvat fyysisesti ja henkisesti koetukselle, eivätkä kaikki haluaisi sotia, mutta joutuvat sotaoikeuden pelossa näin tekemään. Vänrikki Stoolin tarinoissa henkilöt syöksyvät sotimaan isänmaallisella mielialalla vaarasta välittämättä. Tilanne on kirjoissa siis päinvastainen. Vänrikki Stoolin tarinoissa sota on kuin juhlallinen tapahtuma, jossa päästään tekemään isänmaalle kunniaa. Linnan romaanissa sota on taas selkeästi tilanne, jossa kukaan ei haluaisi olla, mutta mihin on kuitenkin jouduttu. Stoolin teoksessa miehet suorastaan haluavat sotatantereelle puolustamaan isänmaataan, mutta Linnan teoksessa jotkin sotilaat ovat huojentuneita päästessään esimerkiksi haavoituttuaan edes hetkeksi pois sotatantereelta. Miesten asenteet heijastavat sitä millaisena romaanit sotaa kuvaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti